AJATUKSIA PAASTON JÄLKEEN

Paastosta on kulunut jo pitkän tovi. Painoa on tullut takaisin noin kaksi kiloa. Paaston ansiosta juon päivittäin arkiolosuhteissa sen kolmisen litraa vettä ja pyrin syömään mahdollisimman puhtaista raaka-aineista valmistettua kasvispitoista ruokaa. Urheilun ja terveempien elämäntapojen ansiosta olen voinut todella hyvin ja pysynyt terveenä.

Olen kokeillut lyhyitä paastoja kotioloissa, mutta ei niistä tule mitään. Olen liian perso herkuille ja nälän kanssa häviän aina taistelun. Onnistuakseni paastossa, minun on oltava ympäristössä, jossa arkihuolet eivät paina eikä jääkaapille ole asiaa. Buchinger Wilhelmissä onnistun. ;)

 Kerään jo rahaa seuraavaa paastojaksoani varten ensi talvena. Seuraavalle paastojaksolle saan mukaani ystävän. Tulee olemaan varmasti hyvin antoisa ja ehkä hieman erilainen kokemus viime kertaan verrattuna.

Moni on kysellyt josko voisin kääntää blogini englanniksi. Nyt on blogi käännetty englanniksi: MY FASTING DIARY

Kertyvätkö paastossa sulatetut kilot vauhdilla takaisin?

Sain hyvän vinkin jo 20 vuotta paastoklinikalla käyneeltä mieheltä: "Pyydä matkaevääksi kolme paastoklinikan leipää. Syö yksi leivistä kentällä, toinen lentokoneessa ja kolmas perillä kohteessa. Näin pystyt välttelemään suolaista ja rasvaista ruokaa kentillä ja koneessa", ohjeisti mies.

Paastoklinikalta lähtijät saavat kaikki mukaansa matkaeväskassin. Tein juuri niin, kuten paastoklinikan mies minua ohjeisti. Pyysin kassiini kolme leipää ja söin ne kentillä ja koneessa. Nälkä pysyi pois ja elimistöni ei saanut valtavaa suolakuormaa, jonka olisin saanut kahvilaruuista ja koneessa tarjottavasta ateriasta. Pienet leivät oli tehty spelt -jauhoista. Leipien päällä oli vähäsuolaista ja vähärasvaista juustoa, mutta silti ne olivat maukkaita. Eväskassissa oli myös hedelmiä ja lähdevettä.

Paasto on nyt ohi. Onkin mielenkiintoista nähdä pystynkö pitäytymään ruokavaliossani, jossa suolan ja rasvan käyttö on vähäistä ja ateriat koostuvat pääasiassa vihanneksista. Jatkan päiväkirjani kirjoittamista. Säilyykö kuntoiluilo, pysyykö saavutettu paino ja koheneeko kunto arkiolosuhteissa?

Toistaiseksi on mennyt hyvin. Olen paasannut mahtavasta paastoklinikasta kaikille ystävilleni. Hyvän asian puolesta paasaankin. Jos haluat oikeasti panostaa itseesi ja satsata terveyteen, tee retki klinikalle. Et tule katumaan. Ihan mieletön kokemus. Aivan huippu! Alla linkki klinikan sivustolle.

PAASTOKLINIKKA BUCHINGER WILHELMI

Perhe Buchinger Wilhelmi -klinikan takana

PALUU RUOKAPÖYTÄÄN

Aamupunnituksessa paino oli edelleen tippunut muutaman sata grammaa. Liikun enemmän kuin syön, joten paino jatkaa tippumistaan.

Tämän olen juossut tavallisen aamulenkkini, käynyt jumpassa ja saunassa. Kävin ostamassa tuliaisia läheisessä ostoskeskuksessa ja olen pakannut kassini huomista paluulentoa varten. Haikea on mieli. Tämä on niin ihana paikka.

Tämä bussi ja sen hauska kuljettaja vievät meidät retkille, shoppailemaan ja rantaan. 

Minulle sattui hieman nolo sattumus tänään ensimmäisellä kiinteällä lounaallani. Tulin lounaalle hieman etuajassa. Minulla oli kiire hirojalle, ja siksi tulin ruokasaliin noin 10 minuutta etuajassa. Istuuduin pöytääni. Kolme muuta naista, joiden nimilaput olivat samassa pöydässä, eivät olleet vielä saapuneet.

Näin edessäni kipollisen keittoa. Sitä oli aika vähän. Laitoin kankaisen lautasliinan syliini ja aloin tottuneesti lusikoida miniannostani suuhun. Lounashetkeni kesti vain lyhyen aikaa, vaikka koitin hidastella ja nautiskella. Keitto oli etikkaista ja aika outoa. Maistui se kuitenkin ihan hyvälle.

Otin oikein kuvan ensimmäisestä oikeasta ateriastani, vaikka omasta mielestä se ei paljoa poikennut niistä paastokeitoista. Makua, erityisesti etikkaa oli enemmän kuin normipaastokeitossa.

Kiitin tarjoilijaa lounaasta, ja olin tekemässä lähtöä. Miespuolisella tarjoilijalla oli vaikeuksia pidätellä nauruaan, mutta hän onnistui vetämään naamansa suht vakavaksi ja sanoi: " Söit juuri salaatinkastikkeesi". Tarjoilijalla oli kädessään ihana lautasellinen todella herkullisen näköistä salaattia.

Punastellen palasin takaisin paikalleni. Sain uuden kipollisen salaatinkastiketta ja nautin salaattini sen kanssa. Pääruoka oli herkullista kasvisruokaa ja ihanaa kastiketta.

Pöytäseurueellani oli todella hauskaa, kun he kuulivat, että olisin ollut ihan tyytyväinen salaatinkastikelounaaseeni. Täällä ei osaa odottaa mitään. Minulle olisi kelvannut vallan mainiosti se pikku purkki kastiketta ateriaksi.

Tänään olen saanut nauttia mieskomeudesta. Minun loppupunnituksen ja mitat otta todella komea nuorehko lääkäri. Normaalisti minut on hieronut aina nainen, mutta hierojani oli estynyt, joten sain komean nuoremman miehen hieromaan lihakseni. Naiset eivät hieroneet koskaan rintoja, mutta tämän miehen hierontapakettiin kuului niidenkin hierominen...

Sain hedelmiä välipalaksi ja illallinen oli kolmen ruokalajin kulinaristinen elämys. Täällä on todella taitavat kokit. Muutenkin henkilökunta on ollut ystävällistä ja heistä näkee, että he kaikki viihtyvät työpaikassaan.

Nyt saunomaan ja uimaan. Aurinko paistaa mukavasti. Jos saisi viimeiset rusketukset ennen kuin palaan takasin synkkään Suomeen.

KYMMENES PAASTOPÄIVÄ

Heräsin haikeudella. Tänään on paaston "break day". En haluaisi palata syömään normaalia kiinteää ruokaa. En ihan vielä. Olo on ihanan energinen, ruoka ja muut nautintoaineet eivät houkuttele ollenkaan. Minusta tuntuu kuin olisin nyt paratiisissani ja kohta syön sen kielletyn omenan ja joudun täältä pois. Alla Buchinger Wilhelmin tekemä aika kiva kuvaus paastokokemuksesta:

https://www.youtube.com/watch?v=WXxcRh_YK8A

Kerroin sairaanhoitajalleni, että paaston lopettaminen tuntuu haikealta. Haluaisin niin kovasti jatkaa paastoani. En alkuun voinut uneksiakaan, että syömättömyys voisi tuntua näin hyvälle. Ensi kerralla paastoan sen kolme viikkoa. Nyt tiedän, että pystyn siihen. 

Sairaanhoitaja kertoi, että tämä tänään loppuva, lyhyempi paasto on tarkoitettu puhdistautumiseen ja sairauksien ennaltaehkäisemiseen. Sairaille ja hyvin lihaville  suositellaan tuota kolmen viikon paastojaksoa, mutta toki muutkin voivat paastota sen kolme viikkoa.

Saan tänään ravinnokseni perinteisen omenateen hunajan kanssa, lounaaksi omenamuussia, iltapäivällä teen ja omenan. Illalliseksi on luvassa erityinen kasviskeitto alakerran ravintolassa.

Urheilullisen aamupäivän jälkeen huoneessani odotti kipollinen omenamössöä. Minua ihan pelotti tarttua lusikkaan. En ollut yhtään nälkäinen.

Otin hyvän asennon parvekkeeni lepotuolissa, katselin maisemia ja nautin hitain ja hartain lusikallisin luomuomenamössöä. Voi taivas miten herkullista se olikaan. Puhdas ja niin raikas maku. Herkullinen elämys. Aika pian elämykseni jälkeen alkoi ruoka ja maut taas kiinnostaa. Mieleeni tuli jopa pizza. En ole ajatellut yhtään roskaruokia paaston aikana, mutta nyt, nyt mielessäni kävi jo pizza.

Söin iltapäivällä omenan. En ole eläissäni nauttinut omenan syöisestä yhtä paljon kuin nyt. Oli todella outoa palata syömään normaalia kiinteää ruokaa. Energiaa minulla oli valtavasti ja nautinkin jokaisesta urheilurupeamasta päivän aikana.

Illalla laitoin paremmat vaatteet ylleni, hieman ripsiväriä ja kävelin alakerran ravintolaan. Pöytäseurueeni oli jo saapunut pöydän ääreen. Kun istuin ruokapöytään, toi tarjoilija juhlallisesti pöytäämme kynttilän minulle. Tällä kynttiläseremonialla osoitetaan onnitteluja paaston kunnialla läpivieneille asiakkaille. Keitto oli hieman paksumpaa kuin perinteinen paastokeitto. Keitto maistui kermaisen pehmeältä, mutta tuskin siinä sentään kermaa oikeasti oli.

Tässä kuva keskivartalostani ennen kuin päätin lähteä paastomatkalleni ja ja jälkimmäinen kuva on otettu tänään aamusella, juuri ennen kuin lähdin uima-altaalle ottamaan aurinkoa. Kuvat puhukoot puolestaan.


Myönnettäköön kuitenkin, että tuossa mustavalkokuvassa olin juuri syönyt valtavan aterian, jalassani on kittanat farkut ja saatoin jopa hieman pullistella vatsaani. Traania kyllä on ja ihan oikeaa. Ero näiden kahden kuvan välillä on aika iso. Kyllä kannatti valita kahden viikon paasto eikä kahden viikon bilematkaa naisporukassa. 

Olen todella iloinen, että ymmärsin panostaa itseeni ja tulin tänne, vaikka epäilin koko klinikan ohjelmaa. Täältä olen saanut nyt terveen tsempin ja urheilemisen ilon takaisin elämääni. Jännä nähdä miten tästä eteenpäin. Huomenna saan klinikalla ensimmäisen oikean ruoka-aterian. Miltähän se maistuu? Taivaalliselta, voisin kuvitella.  

YHDEKSÄS PAASTOPÄIVÄ

Tänään on viimeinen varsinainen paastopäivä. Saan peruspaastoruuan eli 200 kcal edestä ravintoa nesteinä ja urheilen kuin hullu. Painoa oli pudonnut 200 grammaa. Perinteinen Buchinger paasto on kolmen viikon mittainen paastojakso, jossa pari ensimmäista päivää totutellaan paastoon ja kaksi viimeistä päivää totutellaan taas syömään pienissä erissä kiinteää ruokaa. Olen nähnyt totuttelujakson annoksia, ja ne näyttävät uskomattoman hyviltä vaikka ovatkin terveellisiä. Alla muutama kuva annoksista. Kuvat: Buchinger Wilhelmin Facebook-sivulta.

Jos olisin ennen ilmoittautumistani tiennyt, että vointini olisi näin loistava, olisin tehnyt kaikkeni, että paastojakso olisi ollut pidempi. Olen huomannut, että joillakin klinikan asukkailla on puolisot mukana. Joku on tuonut mukanaan lemmikinkin (koira). Koiralliset ovat rivitalotyyppisessä asumuksessa klinikalla. Klinikalla saa käydä vieraita ja yöpyäkin, mutta oliko se nyt niin, että kolmannen perättäisen yön jälkeen vieraidenkin on osallistuttava paastoon ja maksettava paastosta tai mentävä muualle yöpumään, jotta paastoporukka saa paastosta rauhassa.

 Klinikalla ei saa polttaa tupakkaa. Jos kuitenkin polttaa paaston aikana, tulee mennä klinikan porttien ulkopuolelle sauhuttelemaan.

Aamulenkillä lenkkiseurani kertoi minulle naisesta, joka oli ollut hyvin hoikassa kunnossa jo klinikalle tullessaan, mutta joka ihastui paastoon niin perusteellisesti, että otti koko ajan lisää ekstrapäiviä klinikalla, koska ei halunnut lopettaa paastoa. Reilun kuukauden nainen paastosi, jonka jälkeen klinikan henkilökunnan oli puututtava kuvioon, ja painostettava naista lopettamaan paasto. Ymmärrän hyvin tätä naista.

Täällä järjestetään paastojaksoja nuorlle pullukoille. Jakso on tarkoitettu teini-ikäisille ja nuorilleaikuisille, joilla ei ole mielenterveysongelmia, mutta ylipainoa on kertynyt. Voi tänne tulla keventämäänkin. Silloin tarjotaan 1500 ckal edestä ruokaa. Moni tulee sillekin jaksolle ja pudottaa viisi kiloa painoa jo tällaisella dieetillä. Anorektikot, jotka ovat jo selättämässä hieman sairauttaan, ovat tulleet klinikalle opettelemaan syömistä. Täällä on tarjolla kaikenlaista.

Tässä paaston olotilassa on todella hyvä olla. Iho on heleä ja silmäni kirkkaat.Tukkakin näyttää kiiltävämmältä. Elimistöni on selvästi onnellinen tässä ruuansulatuskanavien lepotilassa. Ensimmäistä kertaa lähes 40 vuoteen, saa ruuansulatusjärjestelmäni levätä.

Linkistä pääsee lukemaan suomalaisen sairaanhoitajan haastattelun. Sairaanhoitaja on töissä Buchinger Wilhelmi -klinikalla: Mikä ihmeen paastoklinikka?

Tänään osallistuin terveellisten ruokien kokkauskurssille. Vihanneksista saa valmistettua hyvännäköistä ruokaa. Mehän emme syöneet ruokia, joiden tekemistä meille opetettiin. Ei yhtään tehnyt mielikään. Voisin hyvin mennä ruokailemaan alakerran ravintolaan, joka on tarkoitettu paaston aloitteleville ja lopettaville. Voisin aivan mainiosti istua siellä ryystäen pikkulusikalla pientä soppakulhollistani ja katsoa kun muut syövät kiinteää ruokaa. Ei tuntuisi yhtään pahalle. Mielihalut ovat kadonneet.

kokkauskurssin keittiö

Klinikan kasvimaa

Nautin tänään ihanasta hieronnasta. Vähän teki mieli ottaa lisäksi jotain ekstrahoitoja. Täällä on vaikka mitä tarjolla, mutta nuukuuksissani en tohtinut ottaa. Spa-osastolla on ihana höyrysauna, joka on lähes aina juuri silloin tyhjillään, kun menen sinne. Saan makoilla siellä kaikessa rauhassa yksikseni jopa tunnin.

Salilla on tullut rehkittyä. Nyt olen päässyt taas terveen elämän makuun, ja urheilunkin tuntuu mielekkäältä. Olen pienten lasten äiti. Se on totta. Raskaudet ja imettäminen muuttavat kroppaa aikalailla. On jotenkin masentavaa, kun ihmiset saattavat kommentoida, että olet kyllä ihan kivassa kunnossa pienten lasten äidiksi. Lattea kohteliaisuus.

Tässä kohtaa, kun nuorimmaisenikin osaa jo itse syödä ja käydä tarpeillaan, on minusta aivan turha selitellä itselleni tai muille, että äitinä saan olla vähän repsahtanut "hyötyliikkuva" herkuttelija. Perustelin saamattomuuttani juuri noin. Kyllä sitä useimmiten saa järjetsettyä päivässä vähintään sen tunnin omaa aikaa urheilulle puolison, ystävien, sukulaisten tai lastenhoitajan vahtiessa lapsia sen aikaa.

 Tästä eteenpäin aion repiä itseni ylös ulos ja lenkille, vähintään joka toinen päivä. Herkuttelua en halua enkä pysty lopettamaan, mutta kohtuus kaikessa, myös tässä herkuttelussa. Alla kuva mihin olen paastolla ja liikunnalla lyhyessä ajassa päässyt. Minulle tämä kunto on jo ihan kiva saavutus. Totta kai tästä voi ja pitääkin kiinteytyä lisää. Minun on ollut todella vaikea saada pudotettua 5 - 8 kg painosta. Tällä klinikalla painoni on pudonnut kovalla vauhdilla ja lihaskunto on selvästi vahvistunut. Pohja on nyt hyvä, terveellisemmälle elämälle ja kunnon kohottamiselle.

KAHDEKSAS PAASTOPÄIVÄ

Heräsin klo 07.00. Suuntasin peruspunnitukseen. Painoa oli pudonnut 400 g. Tein punnituksen jälkeen pitkän aamulenkin rannalla auringonnoususta nauttien. Minulla on tapana ottaa lenkilleni mukaan kaksi vesipulloa (puolen litran pulloja). Otan pullot molempiin käsiini, jotta saan näin lisätreeniä käsivarsille. Palkitsen itseni aina lenkkirupeaman lopuksi litralla lähdevettä. Wohoo!

lainattu kuva Puente Romanon laituri

Pysähdyin nauttimaan veteni Puente Romanon rannan laiturille. Sain viereeni säkkipillin soittajan. Soittaja kertoi tulevansa joka arkiaamu laiturille soittamaan säkkipilliään ihan muuten vain. Istuin laiturinnokassa kuuntelemassa musiikkia, siemailin lähdevettä ja nautin upeasta auringonnoususta. Ensimmäinen mieleeni tullut ajatus tuona kyseisenä hetkenä oli: "I´m in Heaven." Muita ajatuksia ei tullut. Tätä on niin vaikea sanoin kuvailla. Tämän voi vain kokea. Uskomaton fiilis.

Saavuttuani takaisin klinikalle istahdin parvekkeelleni nauttimaan aamuteetä ja suunnittelemaan päivän ohjelmaa. Illalla onkin mielenkiintoista ohjelmaa, se cocktail-tilaisuus. Minkähänlainen on paastoklinikan cocktail-tilaisuus?

Näkymä parvekkeeltani

Nyt olen selvästi saavuttanut paastossani sen kliimaksin. Tässä olotilassa jaksaisi tehdä vaikka mitä. Mieli on levännyt, haluan sosialisoida ja koko ajan on päällä todella positiivinen fiilis.

Tein tänään ystäväni kanssa retken Mijasiin. Jaksoin kävellä monta tuntia Mijasissa pelkän porkkanamehun voimin. En ehtinyt lounaalle, joten sain ennen retkeäni pienen lasillisen (100 kcal) tuoretta porkkanamehua.

Nyt ymmärrän miksi yli 70% täällä kerran paastonneista tulee tänne takaisin aina uudelleen ja uudelleen. Minäkin aion tulla. Voin todella hyvin ja olen selvästi hoikistunut. Painoa on lähtenyt noin viisi kiloa. Kroppani on kiinteytynyt ja bikinitkin näyttävät jo ihan hyviltä päälläni. Saatan jopa laittaa päiväkirjani johonkin merkintään ennen ja jälkeen kuvat. Laitanko lopulta kuvat nettiin, riippuu täysin siitä onko ennen ja jälkeen kuvissani mitään eroa. Uskoisin että on.

Nämä ovat lisävitamiinini, jotka nautin kahdesti päivässä.

Ei ole tarvinnut meikata yli viikkoon. Nyt föönäilen hiuksiani ja laitan pakkelia naamaani. En ole tänään nauttinut vielä muuta kuin teetä ja lasillisen porkkanamehua. kello on jo melkein seitsemän. Illalla cocktail-tilaisuuden jälkeen on perinteinen iltakeitto. Ei ole yhtään nälkä. Todella outoa.

Näen huoneestani miten henkilökunta laittaa pöytiä ja laseja valmiiksi kohta alkavaa cocktail-tilaisuutta varten. Kannuissa taitaa olla vesimelonimehua eikä alkoholittomia mojitoja, joita vähän toivoin saavani tilaisuudessa.

Ihan kiva oli laittautua pitkästä aikaa. Menin tilaisuuten tarkoituksella hieman myöhässä. En halunnut olla ensimmäinen. Siellä oli jo iso joukko ihmisiä. Klinikan omistajat tulivat heti kättelemään ja kysymään mielipidettäni paastojaksosta. Jutta ja Claus Rohrer vaikuttivat todella ystävällisiltä. Buchinger Wilhelmi on perheyritys. En voinut muuta kuin kehua kokemustani Jutalle ja Clausille. Kaikki alkuvaikeudet ovat jo unohtuneet, ja olen paastoni parhaassa vaiheessa. Suustani tuleekin vain sulosointuja klinikkaan ja paastoon liittyen. Sopivaan ajankohtaan he osasivat laittaa tilaisuuden.

Join lasillisen vesimelonijuomaa. Juoma tuntui suussani jopa liian makealta vaikka lasissa oli vain vesimelonista tehtyä nestettä, marjoja ja hedelmiä eikä yhtään lisättyä sokeria.

Kuva: Buchinger Wilhelmi

Juttelin tilaisuudessa monen paastolaisen kanssa. Managerin kanssa vaihdoin myös muutaman sanan. Sain kuulla, että klinikan isolla tontilla on yhdessä osassa luomukasvimaa, josta kokit hakevat yrttejä ja vihanneksia aterioihimme. Kysyin, että käyvätkö paastolaiset siellä vihannesvarkaissa kovan nälän yllättäessä. Sain kuulla, että on sellaistakin tapahtunut. Onneksi en paaston alkuvaiheessa vielä tiennyt tuosta salaisesta kasvimaasta. Olisin saattanut hiipiä sinne aamuyöllä metsästämään selleriä paaston surkeimpina hetkinäni.

joogahuone. Kuva: Buchinger Wilhelmi

Joogan jälkeen kävin vielä saunassa. Miesten ja naisten saunan välissä on yhteinen lepäilyhuone. Menin sinne makoilemaan ja nauttimaan kuplivaa vettä. Viereeni istui intialaistaustainen mies, joka antoi heti ymmärtää, että viereeni istunut mies ei ollut mikään tyhjätasku. Mies alkoi kertoa kuinka monta hotellia ja hotelliketjua hän omisti. Minua lähinnä huvitti miehen rehvastelu.

Klinikalla on kieltämättä aika paljon selväsi varakkaampaa porukkaa. Eihän tämä mikään ilmainen klinikka olekaan. Allasosastolla makoilee usein iso joukko hieman varttuneempia saksalaistaustaisia rouvia, joilla on hoikat vartalot ja uskomattoman kiinteät, isot ja kauniit nuoren naisen rinnat. Silikoniahan ne ovat. Rouvat ottavat aurinkoa yläosattomissa ja kasvot ovat kiristetty äärimmilleen. He näyytävät kaikki ihan samanlaisilta. Itse en ymmärrä moista touhua. Aion vanheta arvokkaasti.

Kuva: Buchinger Wilhelmi

Sain kuulla juristiystävältäni, että klinikalla käy paljon huippumalleja. He tulevat paastolle ennen isoja alusvaatekuvauksia. Juristi oli harmissaan, että tänä vuonna hän sattui tulemaan klinikalle "väärään" aikaan, kun näitä supermalleja ei ollut yhtäkään. Juristi lirkutteli, että minä olisin tällä hetkellä klinikan kaunein "potilas". Mukavia sanoja pienten lasten äidille.

Takaisin intialaiseen mieheen. Hän kertoi elämäntarinansa, joka oli hyvin tavallinen. Loppuun palanut, kiireinen yrittäjä, jolla alkoi olla ylipainoa ja erilaisia vaivoja. Joku suositteli klinikkaa, ja siitä lähtien mies on käynyt klinikalla joka vuosi "katsastuksessa". Tuo katsastusajatus on minusta todella hyvä.

 Hän luetteli kaikki mahdolliset urheiluautot, jotka hän omistaa ympäri maailmaa, ja siinä sivussa hän sanoi viisauden: "Katsastan kaikki autoni säännöllisin väliajoin, niin miksi ihmeessä en katsastaisi itseäni ja puhdistaisi koneistoani paastoamallaa edes kerran vuodessa?".

Intialaistaustainen mies käy joka vuosi kolmen viikon paastolla Buchingerissa. Ennen paastoa ja paaston aikana hän käy hammaslääkärillä, korvalääkärillä, yleislääkärillä, silmälääkärillä, fysioterapeutilla ja tarvittaessa muidenkin lääkäreiden tsekkauksessa. Häneltä otetaan verinäytteet, ja niistä etsitään ihan kaikki mahdollinen ja mahdoton. Rahaa palaa, mutta sitä onneksi löytyy, jatkoi intialainen kerskuvalla tyylillään.

Loistava päivä takana. Olen jo puhunut sisaruksilleni ja äidillenikin, että heidän kaikkien kannattaisi tulla tänne paastoklinikalle. Voisimme tehdä lomamatkan klinikalle yhdessä. Oloni on kuin upouudella autolla jos tätä katsastus / autotermistöä haluaa tässä käyttää. Tänään luvassa vielä lukemista huoneessani kera erilaisten vesien ja sitten ei muuta kuin nukkumaan.

SEITSEMÄS PAASTOPÄIVÄ

Nyt täytyy paljastaa, että eilen illalla tuli pyydettyä huoneeseen soijajogurttia hunajan kera vaikka kyseessä ei ollut mikään "tiukka paikka". Pyysin jogurttini vaikka en ollut yhtään nälissäni. Halusin vain hieman "herkutella" ja lukea kirjaa. Tässä sen huomaa, miten mielitekoja on niin kamalan vaikea vastustaa. Herkutteluhetkeni jälkeen nukahdin ja nukuin loistavasti.

Nukuin yksitoista tuntia putkeen. Olisin varmasti nukkunut pidempäänkin  jos en olisi unohtanut illalla laittaa verhoja kiinni. Aurinko alkoi paistaa kasvoilleni, ja heräsin siihen. Uskon, että jogurtti ja hunaja tekevät minulle vain hyvää (uskottelen itselleni niin). Verenpaine oli noussut lähemmäs normaalia lukemaa ja sairaanhoitaja sanoin minun näyttävän tänään oikein elinvoimaiselta, ja siltä minusta tuntuikin.

En ehtinyt aamulenkkiporukan matkaan. Taidan tehdä lenkin vuorille. Kymmeneksi haluan ehtiä jumppaan. Tätä vaativampaa jumppaa vetää noin 60-vuotias rautarouva, jonka kehossa ei ole yhtäkään tippaa ylimääräistä rasvaa ja jokainen lihas on kauniisti treenattu.

Ihana jumpparimme

Tänään ohjelmassa, hölkkää, jumppaa, pilatesta, kokovartalohieronta, taidepaja, saunomista ja rentoutumista. Sain tänään huoneeseeni henkilökohtaisen kutsun. Huomenna on cocktail-tilaisuus, jonne paastoklinikan omistajat kutsuvat kaikki uudet paastoajat varmaankin ihan vain alkoholittomia mojitoja juomaan ja jutustelemaan. Jännää tavata heidät.

Lounaan jälkeen kävin loistavassa hieronnassa. Jokainen lihas ihan muljahteli kivusta, kun taitava hieroja laittoi paikkoja kuntoon. On tässä tullut treenattuakin, ja voipi olla, että venyttely on jäänyt vähän vähiin. Hoitopakettiin kuuluu noin 200 euron edestä erilaisia hoitoja / viikko. Jos haluaa ottaa ekstrahoitoja, niin ne laskutetaan sitten erikseen. Itselleni riittää oikein hyvin loistava hieronta joka toinen päivä. Tällä rytmillä hoidot menevät yksi yhteen lahjakortin kanssa, eli lisäkustannuksia hoidoista ei tule.

Moni ikäiseni nainen on tullut klinikalle raskaan avioeron jälkeen, laittamaan ajatukset järjestykseen. Klinikalla on terapeutteja joka lähtöön ihan psykiatrista tiibettiläisiä kulhoja soittelevaan terapeuttiin.

Kävin eilen tiibettiläisessä kulhoterapiassa. Meitä oli ryhmässä kahdeksan, kaikki naisia. Laitoimme silmät kiinni, kulhohoitaja kilisteli kulhojaan ja laittoi jokaisen vatsalle yhden kulhon värisemään. Kulhon värinästä terapeutti tulkitsi henkistä vointiamme. Sain kuulla, että energiani ovat hyvät, ja minun tulee vältellä sukulaisia, jotka kuormittavat minua murheillaan. Otan muiden murheet liiaksi sydämeeni. Kulhohoitaja saattoi olla ihan oikeassa.

Taidepajan opettaja oli ihana. Kerroin heti, että en osaa maalata eikä minua edes kiinnosta maalaaminen, mutta voisin yrittää maalaamista, ihan vain haastaakseni itseäni. Opettaja naurahti, ja sanoi, että taidetta tehdään tunteella. Tee ihan juuri niin kuin sinusta tuntuu hyvälle, opasti opettaja. Näin miten yksi oppilas oli maalannut kauniin silkkihuivin. Kerroin, että silkkihuivin maalaaminen kiinnostaisi. Silkkihuivin värjäämiseksi sitä kai kutsutaan.

Värjäsin huivin tyttäreni lempiväreillä ja tein siihen isoja sydämiä. Lapsia, perhettä ja ystäviä on jo iso ikävä. Onneksi klinikalla on rauhallisia nettihuoneita, joista voi soittaa skypepuheluita läheisille. Joka ilta olen skypettänyt lasten kanssa, ja kertonut jokaiselle iltasadun, niin että lapsella on ollut läppäri sylisään sängyssä, ja hän on voinut nähdä äidin ruudulla ja kuunnella hauskaa iltasatua reaaliaikaisesti.

Miestäkin on jo ikävä. On ollut kyllä huippujuttu, että olen ottanut ja saanut ottaa breikin arjesta, ja keskittyä oman itseni eheyttämiseen, kuntoiluun ja puhdistautumiseen.

 Laitoin miehelleni kuvaterveiset klinikalta. Kuvaviestin satteeksi kirjoitin seuraavan tekstin: "Kyllä tästä äitihahmosta on kovaa vauhtia kuoriutumassa taas ihan mukiinmenevä nainen, eikö?" ;)

kuvaviestissä jalat.

Viikko on nyt paastoa takana. Painoa on tippunut lähes viisi kiloa.Olen urheillut joka päivä monta tuntia. Olen nauttinut omasta ajasta ja levosta. Peilistä katsoo takaisin nykyään jo aivan eri ihminen.

 Nyt ymmärrän mitä ihmiset tarkoittivat, kun sanoivat, että paaston aikana on niin energinen ja loistava olo, ettei paastosta halua luopua. Onneksi paastoa on vielä muutama päivä jäljellä, ennen kiinteiden ruokien -totuttelujakson alkua. Uskomatonta, että minä, armoton herkuttelija, nautin nyt paastostani enkä halua lopettaa tätä ikinä!

KUUDES PAASTOPÄIVÄ

Heräsin aamulla mukavasti klo 06.00 täysin virkeänä. Ulkona oli pimeää. Ihmettelin vähäistä nukkumistani sairaanhoitajalle punnituksen lomassa. Painoa oli tippunut 500 g. Mukava, kun tippuu.

Sain kuulla, että uniongelmat ovat tavallisia paastotessa. Paaston aikana ihminen tarvitsee vain noin 4 - 5 tuntia unta, mutta uni on hyvin syvää ja moni näkee paljon erilaisia unia.

Paaston aikana kaikki aistimme kuulemma herkistyvät. Hajuaistini on voimistunut. Jumppasalissa ja salilla sen huomaa varsinkin. Hien haju tuntuu todella pistävän voimakkaalta. Oma hengityskin alkaa haista paaston aikana, kertoi sairaanhoitaja. Kamalaa, kun sitä ei itse edes huomaa.

Oli ihana opetella lattaritansseja espanjalaisen huippuopettajan otteessa. Olimme melko saman pituisia. Tanssiminen oli mukavaa, mutta oli hieman kiusallista hengitellä tanssinopettajan kasvojen edessä, ja pelätä oman hengityksen hajua. Toisaalta, taisimme olla melkein tasoissa. Minun hengiykseni haisi kuin laskiämpäri, mutta niin haisi tanssiopettajankin suu. Hänen hengityksensä haisi nimittäin lievästi tupakalle.

Tapasin tänään naisen, joka on paastonnut 20 vuoden ajan joka vuosi Buchingerissa. Silmät kyynelissä hän kertoi minulle, kuinka paastoklinikan löytäminen oli pelastanut hänen elämänsä.

Parikymmentä vuotta sitten nainen oli reippaasti ylipainoinen ja stressaantunut. Hän oli silloin vasta 40-vuotias ja kärsi kovista nivelkivuista ja turvotuksesta. Kortisonilääkitys oli koko ajan päällä.

Nainen tuli klinikalle kolmeksi viikoksi 20 vuotta sitten. Nivelkivut katosivat eikä hän ole joutunut turvautumaan lääkeisiin enää sen jälkeen. Klinikalla nainen oppi syömään oikein. Joka vuosi nainen säästää rahaa, jotta pääsee kolmen viikon paastojaksolle Bucinger Wilhelmiin.

Naisen mukaan paasto muodostuu kolmesta vaiheesta. Ensimmäisessä vaiheessa keho käyttää loppuun glukoosivarastonsa. Kun ne on käytetty loppuun alkaa keho valmistamaan glukoosia proteiinista. Toisessa vaiheessa elimistö hyödyntää rasvoja säästääkseen proteiineja. Tämän vaiheen kesto riippuu siitä kuinka paljon rasvaa on käytettävissä. Kun keho on käyttänyt noin 80 prosenttia rasvavaroistaan, niin sen jälkeen keho ei enää säästä proteiineja. 170 cm:n pituisella ja 70 kiloa painavalla ihmisellä on noin 15 kilon rasvavarastot, jotka pitävät terveen ihmisen hengissä noin 40 päivää.  Minulla ei ole vielä hätäpäivää. On vasta paastojakson kuudes päivä ja varastostosta löytyy vielä ihan sopivasti rasvaa poltettavaksi.

Sain klinikalta (kaikki saivat) lahjaksi paksun opuksen, jossa kerrotaan juurta jaksaen Buchinger -paastosta ja annetaan reseptejä kotiin vietäviksi. Luen kirjan tässä kohta  ja korjaan tännekin jos naisen kertomus oli joiltain osin ihan muuta kuin mitä kirjassa kerrotaan tästä paastosta.

Olen tänään hikoillut kuin pieni sika. Olen urheillut lähes koko päivän erilaisten lajien parissa. Osallistuin jopa vesijumppaan, vaikka en yleensä sellaista harrasta. Allas on lämmitetty, joten siellä on aika kiva jumpata. Opettajat ovat motivoivia ja mukavia.

Tänään olen ollut super sosiaalinen. Olen jutellut monen klinikalla paastoavan kanssa. Useimmat ovat käyneet täällä joka vuosi yli  kymmenen vuoden ajan. Isokokoisimmat paastoajat ovat kertomansa mukaan pudottaneet 10 - 15 kg kahden viikon paaston aikana. Paino on pysynyt poissa, jos ruokavalio on keventynyt paastoa edeltäneestä mässäilystä.

 On ollut kyllä todella mukava olla ilman puhelinta, nettiä ja televisiota. Klinikan isolla tontilla saa tepastella vaikka aamutakissa. Voi vain laittaa kylpytakin niskaan ja lompsia höyrysaunaan nautiskelemaan. Voi urheilla monipuolisesti ja leppostella. Huomenna menen taidekurssille. En ole ollenkaan taiteellinen. Kaikkea haluan ehdottomasti kokeilla, kun ne kerran kuuluu tähän hoitopakettiin eikä niistä joudu erikseen maksamaan.

Kuvassa lämmitetyt lepotuolit. Huoneessa on aina tarjolla erilaisia vesiä.

Paasto alkaa tuntua jo melko siedettävältä. Tähän jollain tavalla tottuu. Alla ruuat ja juomat, joita nautin normipäivän aikana täällä paastoklinikalla. Tällainen syöminen ei kotioloissa onnistuisi, ainakaan minulta. Houkutuksia ja stressitekijöitä olisi liikaa ja löytäisin itseni jääkaapilta viimeistään illalla.

TÄMÄN VERRAN SYÖN TÄÄLLÄ / PÄIVÄ

Klo 7.00 - 9.00 juon litran vettä ja otan vitamiinit

Klo 10.00 Kuumaa vettä, pari teepussia, sitruunaviipale ja tilkka hunajaa

Vettä noin litra

Klo 13.00 Lounas 100 kcal edestä suolatonta vihanneskeittoa ja hedelmäjuoma

Vettä noin litra ja vitamiinit

klo 17.00 Kuumaa vettä, pari teepussia, sitruunaviipale ja tilkka hunajaa

Klo 20.00 Illallinen 100 kcal edestä vihanneskeittoa

Vettä ja tiukan paikan tullen klo 22.00 pieni kipollinen soijajogurttia

VIIDES PAASTOPÄIVÄ

Heräsin vasta klo 08.15. En ehtinyt aamulenkkiporukan mukaan rannalle, koska nukuin pommiin. Bussi lähti jo kahdeksalta. Kävin sairaanhoitajan luona. Verenpaineet olivat tavallisen alhaiset. Painoa oli pudonnut edellisestä punnituksesta puoli kiloa.

Sairaanhoitaja kertoi, että jos tulee oikein kova nälkä, niin kyllä he kevyttä ruokaa antavat. Minulle tuli  jostain sisuuntunut olo, ja sanoin, että aion tehdä paaston juuri niin kuin Dr. Otto Buchinger on sen suunnitellut.

Aamuteeni odotti jo huoneessani. Tarjottimella oli myös maustamatonta jogurttia. Ajattelin, että se on nyt laitettu minulle, koska olen heikko enkä pysy paastossani. Kaadoin jogurtin vessanpöntöstä alas. Sen tehtyäni, tuli mieleen, että olisikohan se sittenkin kuulunut normaaliin paastoon. No, joka tapauksessa, minun ei sitä jogurttia tehnyt mieli. Eilisen jälkeen en ole vielä syönyt mitään, mutta nälkä on kadonnut ja olo on eilistä paljon parempi. Rankinpia ovat nuo illat. Muu aika menee täysin miettimättä ruokaa.

Saan päivällä ihanan ystäväni kylään, suomalaisen Katariinan, joka sai minut alunperin innostumaan tästä klinikasta. Katariina on Bucinger Wilhelmi -klinikan sairaanhoitaja. Katariina on nyt äitiyslomalla, mutta palaa takaisin klinikalle, kun pikkuprinsessa on tarpeeksi iso päivähoitoon. Moni asiakas onkin jo kaipaillut Katariinaa. 

Saksalainen juristiystäväni kertoi minulle yhdestä ihanasta suomalaisesta sairaanhoitajasta, joka oli miehen sairaanhoitajana edellisen paaston aikana. Juristi oli ikionnellinen, kun kerroin, että Katariina ei ole jättänyt klinikkaa, vaan on tulossa takaisin. Juristi käy paastoklinikalla joka vuosi.


Minulla on ihmeellisen mahtava olo. Energiaa on vaikka muille jakaa. Nyt vain klinikan aktiviteettilista käteen ja ruksimaan mieluisaa tekemistä tälle iltapäivälle. Aamupäivän ohjelmat menivät uusiksi, koska nukuin pommiin! Ihanaa, että uni vihdoin maistuu. Kävin omatoimisesti reippaalla lenkillä vuoristomaisemissa.

Kävin muun porukan mukana shoppailemassa Marbellassa. Sinne pääsi klinikan bussilla. Vaikka ohitin monen monta ihanaa ravintolaa ja kahvilaa, ei minun tehnyt mieli niiden antimia. Hullu juttu! Ehkä alan pikkuhiljaa päästä siihen euforiseen tunteeseen, josta kaikki täällä hehkuttavat. Oli niin kevyt ja hyvä fiilis, että oli pakko juhlistaa kevyttä oloa ostamalla uudet kengät.

Näillä korkkareilla kelpaa sitten tepastella Suomessa, kun palaan sinne kevyempänä, levänneenä ja kokonaisvaltaisesti puhdistautuneena.

Paastoklinikan bussissa sain shoppailuretken paluumatkalle vierustoverikseni hieman rehevämmän saksalaisrouvan. Hän kertoi minulle kuiskaten syöneensä salaa parmesanjuustoa shoppailuretken aikana eikä aio kertoa herkuttelustaan sairaanhoitajille. Hänellä oli vielä iso kimpale juustoa käsilaukussa. Käsilaukun kimpaleen rouva aikoi tuhota illalla huoneessaan. Tuo, tuo jos joku, on minusta jo aika epätoivoista touhua. Mitä ideaa on huijata paastoklinikan henkilökuntaa ja miksi pilata paasto. Minun yöllä nauttimani pieni soijajogurtti ei tuntunut enää ollenkaan niin syntiseltä tuohon juuston sala-ahmimiseen verrattuna.

Hieronnan ja Tai-Chin jälkeen kipaisin vielä kirjastohuoneessa. Paastoklinikan kirjastosta saa vapaasti lainata kirjoja. Suurin osa kirjoista on asiakkaiden sinne jättämiä.

 Suomalaisia teoksia ei ollut montaa. Jätin sinne muutaman lukemani suomalaisen kirjan. On sitten seuraavalle suomalaiselle suomalaista luettavaa. Luin huoneessani hetkisen ja nukahdin hyvillä mielin.

NELJÄS PAASTOPÄIVÄ

Heräsin aamulla täysin voimattomana ja minua huimasi noustessani sängystä ylös. Olin syvästi pettynyt. Taistelin yöllä nälkääni vastaan sillä ajatuksella, että kolmen päivän päästä paasto alkaa toimia ja nälkä on tipotiessään. Nyt olisi kolmas varsinainen paastopäivä. Oli nälkä ja todella nuutunut olo. Aloin vahvasti epäillä koko paaston toimivuutta ja terveysvaikutuksia.

Otin kulauksen kuplivaa vettä, puin töppöset ja aamutakin ylleni ja laahustin kohti sairaanhoitajan huonetta. Rutiinitsekkaus: paino ja verenpaine. Verenpaine oli tippunut melko alas, mutta painoni oli noussut. Tosin vain 200 grammaa, mutta silti, noussut?! Kidun kitumistani ilman ruokaa, ja paino oli noussut. Eihän tuo grammamääräinen painonnousu ole mikään hurja, mutta ajatustasolla äärimmäisen masentava. Valitin kurjaa fiilistäni sairaanhoitajalle. Mieleni keveni hieman, kun mukava hoitaja jaksoi kuunnella valitusvirttäni ja tsemppasi.

Sain aamuteeni huoneeseen. Teen kanssa nauttimani hunaja sai vähän virtaa kroppaani. Tänään oli luvassa ensimmäinen suolistohuuhtelu. Great.

Minulla on huonoja kokemuksia suolistohuuhtelusta. Voitteko kuvitella, sain jokunen vuosi sitten äidiltäni syntymäpäivälahjaksi lahjakortin terveyshoitolaan. Ei siinä mitään, kiva lahja sinänsä. En vain tiennyt mihin hoitoon lahjakortti oikeutti. Äitini oli ostanut minulle lahjakortin SUOLISTOHUUHTELUUN. Olin jo hoitolassa, kun asia valkeni minulle. Ei auttanut muu kuin ottaa housut pois, mennä makoilemaan kyljelleni ja antaa suolistohuuhtelijan pumpata sisääni noin 30 litraa vettä (pienemmissä erissä sentään, onneksi). Jotain meni pieleen ja ulosteet ja vedet valuivat ennen aikoja siihen hoitopöydälle ja lattialle. Koin tilanteen äärimmäisen nöyryyttäväksi.

Klinikan höyrysauna. Kuva: Buchinger Wilhelmi

Takaisin tähän päivään.Odotin kauhunsekaisin tuntein hoitajan saapumista huoneeseeni suolistohuuteluletku mukanaan. Onnekseni sairaanhoitaja hoiti homman ammattitaidolla. Kokemus ei ollut mitenkään valtavan ahdistava, mutta ei se mikään erityisen miellyttäväkään ollut. Minun tuli pitää vesi sisälläni kaksi minuuttia, jonka jälkeen sain juosta vessaan.

Suolistohuuhtelu sai oloni hieman paremmaksi. Kävin Zumbassa ja joogaamassa. Tänään en jaksanut mennä rantaan hölkkäämään.

Lounaalla olinkin jo todella nälkäinen. Lounaalla keskustelimme muiden kanssapaastoajien kesken klinikan erilaisista vesistä. Paaston ansiosta makuaistini on selvästi herkistynyt. Vesien mauissa on suuria eroja. Pidän eniten Mondariz -nimisestä kuplivasta vedestä.

Pyörähdin salilla ja otin aurinkoa. Koko päivän oli jotenkin apaattinen ja masentunut olo. Vaikutti siltä, että kaikki muut klinikalla olivat energisiä ja nauttivat paastosta. Minun oli hyvin vaikea uskoa ihmisiä, jotka väittivät, että paaston lopettaminen tulee olemaan minulle hyvin vaikeaa. Paaston loppupuolella olo tulee olemaan mukamas niin loistava, että paluu normaaliravinnon pariin tuntuu tuskalliselta. Paastosta ei halua luopua. Jep.

Buchinger Wilhemlin Suomi-sauna. Kuva: Buchinger Wilhelmi

Laihan keittoillallisen jälkeen oli kuoroesitys juhlasalissa. Ihan kaunista laulantaa. En jaksanut sosialisoida. Piipahdin saunassa ja menin sen jälkeen klo 22.00 huoneeseeni lukemaan kirjaa ja odottamaan josko uni tulisi ennen kuin olisin järkyttävän nälkäinen. Uni ei tullut. Nälkä oli järkyttävä. Klo 02.00 soitin sairaanhoitajalle ja sanoin, etten jaksa tätä unettomuutta ja nälkää.


Sain pienen kipollisen maustamatonta soijajogurttia huoneeseeni. Voi miten onnellinen olinkaan! Joulu oli saapunut huoneeseeni.

Nautin jogurttini hitaasti ja hartaudella. Nautiskeluhetken jälkeen iski pieni syyllisyys ja fiilis, että olenpas minäkin oikea luovuttaja ja hemmetin heikko. Morkkistelin hetken, mutta väsymys alkoi mukavasti painaa ja nukahdin, kylläisenä.

KOLMAS PAASTOPÄIVÄ

Heräsin virkeänä vaikka takana oli alle viiden tunnin unet. Menin nukkumaan nälkäisenä ja heräsin jostain syystä kylläisenä. Taisin uneksia niin paljon ruuasta, että unissani syöminen täytti psykologisen nälkäni.

Puin aamutakin rutiinilla ylleni, laitoin töppöset jalkaani ja kävelin odotusaulaan sairaanhoitajan tapaamisjonoon. Siellä oli rivissä kymmenisen saksalaista pappaa ennen minua, odottamassa sairaanhoitajan mittauksia. Rutiininomaisesti otetaan joka aamu verenpaine ja käydään punnituksessa. Lisäksi käydään läpi tuntemuksia ja seurataan paaston etenemistä ja asiakkaan vointia.

Painoa oli pudonnut kaksi kiloa! Jee, hyvin on paasto lähtenyt käyntiin. Nesteitä nämä taitavat vasta olla, mitä on palanut, mutta iloinen fiilis tuli lukemasta joka tapauksessa.

 Lähdin reippain mielin Puente Romanan rannalle tutulla bussikuljetuksella. Kerroin matkaemännälle, että tulen takaisin joko taksilla tai kävellen. Halusin tehdä pitkän kävelylenkin.

Kävelin takaisin klinikalle. Aurinko porotteli kuumasti. Join huoneessani aamuteen ja menin uima-altaalle ottamaan aurinkoa ja lukemaan kirjaa. En ollut syönyt tähän mennessä päivää yhtikäs mitään. Olin juonut noin kolme litraa vettä ja juonut teeni.

Klinikan puutarhassa voi pelata vaikka shakkia. Kuva: Buchinger Wilhelmi

Joku klinikan asiakkaista kysyi minulta, että tunsinko Riikkaa, joka on ollut klinikalla jumpparina. Kerroin, että en tainnut tuntea. Vanhempi herrasmies hymyili ja sanoi: "Olet yhtä kaunis kuin Riikka." Hetken päästä toinen mies tuli luokseni ja kysyi, että mitä ihmettä teen täällä klinikalla? Hän sanoin, että minulla olisi jo täydellinen kroppa. Kiitin hämilläni ja mies vastasi, että it´s all MY pleasure ja pyysi minua siirtymään lähemmäs kuntosalin ikkunaa, jotta hänellä olisi mukavaa katseltavaa kuntopyörää polkiessaan. Jopas jotakin, ajattelin. Aurinko oli tainnut pehmittää klinikan asukkaiden päät tai sitten tämä puhdistuskuuri alkaa tehota ja hehkun uutta elinvoimaa.

Ennen lounasta olikin jo hieman nälkä. Hain ihanan kupposen kuumaa vihanneskeittoa ja jälkiruuaksi marjamehua, jossa oli päällä puolikas mansikka, mustikka ja vadelma. Sain keiton päälle hyppysellisen ruohosipulia ja valitsin mausteista oreganoa. Nälkäisenä ruoka maistui taivaalliselle. Klinikan nestepitoinen ruoka on hämmästyttävän maistuvaa.

Jotta maksa pysyisi toimintakunnssa myös paaston aikana, tuotiin minulle lämpövesipullo vatsan päälle 20 minuutiksi. Lepäilin huoneessani lämpötyynyn lämmössä ja luin kirjaa. Minun tuli syödä kahdesti päivässä viramiinitabletteja, jotta saan paastonkin aikana kaikki tarvittavat vitamiinit ja mineraalit. 


Klinikan salilla on hyvät laitteet ja personal trainerin palvelut käyetyyävissä. Sauna on lämmin aamusta iltaan. Elämä klinikalla on toden totta rentoutumista. Sitä saattaa käydä jumpissa ja salilla monta kertaa päivässä. 

Kuva: Buchinger Wilhelmi

Tultuani salilta takaisin huoneeseen oli huoneeni siivottu moitteettomaan kuntoon. Siivoojat kävivät siivoamassa huonetta monta kertaa päivässä, mutta vain silloin kun en ollut huoneessani. Erilaisia vesiä lasipulloissa oli aina tarjolla niin huoneessa kuin klinikan muissa tiloissa ja niitä sai vapaasti juoda mielin määrin. Todella tehokas ja hyvä palvelu. Aamutakki ja toffelitkin oltiin vaihdettu puhtaisiin. Huoneessani odotti iltapäivätee. Aika leppoisaa olo ja elo täällä.

Päivät sujuvat klinikalla todella mukavissa tunnelmissa eikä sitä edes muista olevansa paastolla. Koko ajan oli jumppia, kursseja, retkiä, maalaamista, joogaa, spa-osasto ja ihana aurinko. Klinikan väki on mukavaa ja sosiaalista. Aina löytyy juttuseuraa jos haluaa jutella. On myös täysin OK viettää aikaa omissa ajatuksissa ja syödä lounas ja päivällinen huoneessa.

Illat ovat minulle valitettavan raskaita. Odotan niitä aina kauhulla. Tekemättömyys ja pieni nälkä ovat kamala yhdistelmä. Haaveilin taas aamuyön pikkutunneille asti jopa palasta selleriä! Oikeassa elämässäni inhoan sellerin makua yli kaiken.


Olen todella, todella epätoivoinen. Huoneessani on tarjolla vedenkeitin ja teepusseja. Teepussien joukosta löytyi muutama 2 gramman stevia -makeutusainepussukka.

Olen hyvin tietoinen, että stevia on kaloriton makeutusaine, mutta toivoin hämääväni makuhermoja ripottelemalla stevia-pussukoiden sisällöt kielelleni. Eipä auttanut. Pureskelin steviakiteitä ja nauroin itselleni. Olen todella pohjalla. Pesin hampaani ja jossain kohtaa vihdoin nukahdin.